Azylanta marssi 2015

Azylanta marssi 2014

Lauantaina me mentiin toisen kerran Seditin kanssa Azylanta marssille. Tällä kertaa mukaan myös tuli Luna ja ystäväni koira Tola, joka voi olla teille tuttu joistakin postauksesta, mutta heinäkuussa hänestä tulee enemmän tietoa, mutta siitä myöhemmin.

Itse heräsin aikaisin aamulla, että ehtisin viedä koirat pissalle ja soittaa ystävälleni. Ennen kello 10:00, me lähdettiin odottamaan raitiovaunua. Itse seisoin punaisilla valoilla ja huomasin, kuinka meidän raitiovaunu sanoi "Bye bye". Oitaishan me voitu odottaa 20min, mutta me päätettiin mennä sit jaloilla, koska ei se matka mikään pitkä ollu ja samalla Sedit sai myös hieman purkaa energiaa, koska ei se ois ollu ihan kivaa, jos Sedit kyseisellä marssilla ois alkanut purkaamaan energiaa :D

Kyseiselle paikalle me saavuttiin puolessa tunnissa ja paikalla olikin jo paljon omia tuttuja ja paaaljon muita koiria. Tais olla enemmän kuin viime vuonna, koska meidän marssijono oli kyllä yli 200m. Sedit todella hyvin tutustui muihin koiriin, ilman mitään murinaa. Luna ja Tola myös käyttäytyivät todella mallikkaasti. Tutustumisen jälkeen me kaikki alettiin kävelemään kohti keskipistettä. Vaikka Seditin joka puolella oli kaikenlaisia koria, niin se pysyi rauhallisena ja näytti siltä, että se oli jo tottunut koko laumaan.

tarkennus ei ole ihan siellä, missä sen pitäis olla

Vihdoin me sitten saavuttiin koko koiralauman kanssa keskipisteeseen, missä taas kerran oli pieni agilityrata, erilaisia juttuja myytäväksi, ilmainen siruttaminen, koirien älykkyyspelejä, erilaisia kilpailuija, koiria adoptoitavaksi ja paljon muuta kivaa. Itse halusin mennä ystäväni Alicjan kanssa agilityradalle, mutta ihmiset sinne sitten heti tunkivat, joten ei me sinne menty. Siinä sitten hieman Seditin kanssa keskellä tapahtumaa, koirien ympärillä, kokeilin jotain temppuja. Sedit oli niin rauhallinen, että se esitti kuollutta ihan rauhassa, vaikka muut koirat kävelivät melkein sen päältä. Olin kyllä aivan tyytyväinen siihen, että se keskitty minuun, eikä muihin koiriin :)

Noin tunnin päästä alkoi sitten sataa vettä ja itse siinä vaiheessa olin juuri ottamassa kuvia tosta hurtasta, mutta meninkin sitten äkkiä Alicjan kanssa puun alle piiloon. Onneksi kaatosade sitten hieman hädisti ihmisiä pois agilityradalta, joten sateen jälkeen me mentiin sitten testaamaan agilityrataa. 

Luna sano, että hän ei halua märällä nurmella mitään tehdä, joten itse kokeilin pieniä hyppyesteitä ja pöytää Seditin kanssa. Valitettavasti tunneli oli niin pieni, että vain Tola vielä pääsi sen läpi. Tolalla ekaksi kerraksi meni hyvin. Itse hypytin pari kertaa Seditin pienillä esteillä, koska ruoho oli vielä märkää, enkä halunnu, et sille sattuis jotain. Pöytä onneks oli suojattu ja se oli melkein kuiva. Sedit todella hyvin hyppäs pöydälle ja ilman käskyä se istahti ja odotti, että sanoisin sille, et se voi jo mennä alas.

Itse olin todella tyytyväinen tästä kerrasta ja ens vuonna me mennään myös ihan varmasti Azylanta marssille! :)

Tola

Tästä kaksikosta ei saa ikinä kunnon kuvaa, kuten huomaatte

Kesän maistiaisia vol 2

Kesän intoa

Me ollaan nytten aika paljon tän alkukesän aikana käyty järvellä. Itse en vielä mene uimaan, mutta Sedit on hieman pulikoinut. Tossa pari viikkoa sitten oltiin jo ehkä kolmannen kerran Zakrzowekilla. Sedit heti nähtyään pienen vesilätäkön suolla, niin se hyppäsi sinne veteen, eikä noussut. Siinä lätäkössä se sitten hetken oli, jonka jälkeen se sai pienen hopulin ja alkoi juosta, kuin joku hullu :D Pienen hepulin jälkeen me päätettiin jatkaa matkaa, ennen kun Sedit kokonaan väsyy, koska kumminkin ulkona oli yli 30 astetta lämmintä.

Sen jälkeen me nähtiin pieni lampi ja Sedit päätti mennä myös sinne pulikoimaan. Itse taas huomasin, että siellä vedessä jotain liikkui. Ensimmäisenä luulin, et ne oli jotain pieniä kaloja, mutta kun katoin tarkemmin, niin huomasinkin, et ne oli vesiliskoja. Itse en o vielä ikinä törmännyt vesiliskoon, joten olin todella iloinen, et semmoinenkin tuli nähtyä. Oletin kyllä, et ne olis isompia, mut mut....

Noin puolen tunnin päästä me saavuttiin vihdoin Zakrzowekille. Olihan siellä pikkasen ihmisiä, mutta ei se meitä haitannut. Sedit päätti hieman uida siellä, jonka jälkeen se tuli märkänä mun viereen halimaan. Sedit taisi olla jo hieman väsyny, mutta itse olin myös ihan kuuma ja väsynyt. Mun teki ihan mieli mennä bikiineissä ulos, mutta tuskin sekään ois auttanut mitään tähän kuumuuteen. Katotaan nyt, jospa vaikka ens viikolla voitais mennä vaikka isolle järvelle, jossa parissa paikassa voitais ihan rauhassa molemmat uida, ilman muita ihmisiä.

Paluumatkalla itse kuulin fasaanien ääntelyä, jonka jälkeen myös näin ne. Sedit sitten lähti hieman niitten perään. Kutsuin sitten Sedittiä ja huomasin, että mua vastaan juoksee stressaantunut fasaani, jonka jälkeen se sitten pelästyi minua ja lähti lentoon. Sedit taas tulee iloisena siellä fasaanin perässä mun luo. Ehkä se sit joskus alkaa metsästää mulle fasaanipaistia :D

Itse tällä kertaa päätin palata metsän kautta. Luulin, et se olisi hyvä oikotie, mut ei se ollutkaan niin hyvä idea.... Itse huomasin villisikojen jälkiä, joten päätin seurata niitä jälkiä onnessani, et ne jäljet johtaisivat meidän lenkin alkuun. Itse aloin huomata, että maa alkaa olla joka askeleella kosteampi, mutta olin niin itsepäinen, että jatkoin Seditin kanssa matkaa. Noin kymmenen minuutin päästä vasta huomasin, että me ollaan suolla ja mun kengät ovat märät. Itse sitten käännyin ja lähdin kävelemään sinne, mistä me tultiikin sinne suolle. Hetken kuluttua löysin pienen, mutta paksun luun ja annoin Seditin haistaa sitä. Sen jälkeen se alkoi haistaa jotain valkoista juttua. Itse menin katsomaan, et mikä se on ja se olikin iso kallo. Ensimmäisenä mieleen tuli, että se ois peuran kallo, mutta vasta sitten kun nostin sen, niin huomasin, että sillä on isot kulmahampaat ja älysin, että se olikin ison villisian kallo. Itselläni on jo ketun kallo, joten päätin suurentaa mun kokoelmaa ja lytkäsin sen kallon isoon pussiin ja jatkoin matkaa. Onneksi löysin tien takaisin ja palasin kotiin ihan tavallisen tien kautta kotiin.

Kotona Sedit oli niin väsynyt, ettei se meidän ovien edestä jaksanu ees omaan huoneeseen mennä. Itse taas latoin kallon vatiin ja aloin putsaamaan sitä. Nytten se on hienon valkoinen ja se sopii hyvin yhteen mun löytämäni ketunkallon kanssa. Voin joskus teille näyttää kuvan niistä, mutta nytten en jaksanu tehdä niistä kuvaa. Varmaan jotkut ihmettelevät, että miksi tämä blogi on nyt näin hiljanen, kun kerta loma on alkanut, mutta muistakaa, että Puolassa koulu loppuu vasta kesäkuun lopussa ja itse joudun nytten oikein kunnolla opiskelemaan ja blogi on jäänyt hieman hiljaseksi. Mutta heinäkuussa mulla on teille luvassa paljon kivaa, jos toki mun ja kaverin matkasuunnitelmat toteutuvat, vaikka se on jo 100% varma, et me mennään, mutta aina voi jotain sattua, joten tossa heinäkuun alussa annan teille tarkemmat tiedot. Haluaisin myös kuulla, että onko teillä muilla ollut myös jotain kivoja seikkailuita nytten tässä alkukesän aikana?