keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Yhtenä päivänä sataa lunta, toisena päivänä se on taas maassa

kuva syksyn lopulta


Perjantai aamulla heräsin sängystä ulos ja katsoin pihalle. Ulkona satoi lunta ja päätin, että nytten olisi oiva tilaisuus ottaa Seditistä kuvia, missä sataa lunta, eikä lunta ole vielä maassa. Itse en ole tainnu kuvata Sedittä kuukauteen, koska kuvausintoni oli jo kaivautumassa jo maan alle, mutta onneksi lumi pelasti kaiken.

Ensimmäisenä vein Lunan ulos ja yritin ottaa tytöstä kuvia. Luna ei yhtään halunnu seisoa paikalla ja poseerata kameraan, joten kuvista tuli ihan siedättäviä. Kuvien jälkeen heitin Lunalle hetken frisbeetä, että se sais purkaa energiansa, jonka se oli keränny unien aikana. Siinä sit Luna puolisen tuntia hyppi frisbeen perässä, jonka jälkeen menin kotiin hakemaan Sedittiä ulos. Poika oli oikein innoissaan, että taas ulkona sataa lunta, mutta minä olin vähemmän innoissani, koska oli -2 astetta kylmää. Ja ainut asia, jota inhoan, niin on pakkanen.

                                                                         
Itse löysin todella mieluisan paikan kuvien ottamiseen, missä ihanasti lumi satoi kameran eteen. Siinä sitten vielä etsiskelin hieman paikkaa, mihin voisin Seditin asettaa ja kyllä se paikka nopeasti löytyi. Siitä vaan sitten otin namit esille ja lähdin asettelemaan Sedittiä linssin eteen poronsarvien kanssa. Alussa Sedit oli ihmeissään, et mitä helisevää sille pistetään päähän ja kuvissa se näytti ihan pelkäävältä koiralta, mutta onneks se on jo pari kertaa noita sarvia kantanut päässään, joten ei se niitä yrittäny heittää päästä pois. Silloin vasta, kun namin otin esiin taskusta, niin silloin se kunnon söpöstely alkoi ja sain kyllä niin hienoja kuvia, että mun kuvausinto on taas palannut. 

Siinä Sedit sit söpöstely sarvien kanssa pari minuuttiam, jonka jälkeen se oli sitä mieltä, että nyt niitä kuvia on jo ihan riittävästi, joten on aika mennä jo sille kunnon lenkille. Siinä sitten pikku hiljaa aloin laittamaan kameraa laukkuun ja sarvet kainalon alle. Odotin kyllä niin paljon, että lunta tulisi maahan vain siksi, että saisin Seditistä lumikuvia, koska muuten minun mielestä se lumi sais kadota jo maasta.
                                                                                               


Lauantai aamuna minä sitten heräsin ja toivoin, että lunta olisi edes vähän maassa. Riitti jo, että aukasin silmät ja näin edessäni ikkunan, jonka ulkopuolella näin kattoja, jotka olivat lumessa. Siitä jo tiesin, että myös maassa on sitä lunta, joten lähdin jo yhdeksän maissa ensin taas viemään Lunaa ulos, jonka jälkeen menin kotiin ja otin taas Seditin, kameran, namit ja sarvet mukaan :D Sedit taas katto mua taas ilmeellä " taasko mä joudun söpöstelemään sarvien kanssa linssin edessä ". Mutta olihan mun pakko saada lumikuvia pikku Petterin pojasta.Siinä sitten me mentiin samaan paikkaan ottaa kuvia ja kyllä niistä ihan kivoja tuli, vaikka Sedit ei halunnu istua kylmässä lumessa.



Haluaisin toivottaa vielä tähän lopuksi kaikille ihmisille onnellista ja turvallista uuttavuotta! Blogi menee ens vuoden alussa remonttiin, joten älkää ihmetelkö, jos blogi tulee olemaan pari päivää salainen. Oon jo kuukaus sitten halunnu tehdä talvisen ulkoasun, mutta valitettavasti itseltäni puuttui niitä talvisia kuvia, mutta kun nytten niitä on, niin blogi piakkoin tulee kokemaan uuden remontin.








keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Jouluja kaikille!

Lunta täällä Puolassa ei ole, mutta aurinkoa ja 20 astetta lämmintä täällä on. Sedit ja Luna toivottavat teille kaikille hyvää ja rauhallista joulua!


lauantai 20. joulukuuta 2014

Luukku 20: Äänestäkää!

Rakkaat lukijat ja muut ihmiset, olisin todella kiitollinen teille, jos jaksaisitte tykätä Seditin kilpailukuvasta. Kuvaa tykkäämään pääsette TÄSTÄ tai klikkaamalla kuvaa.


keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Luukku 17: Seditistä malliksi vol.2 ?

©Kasia Kalicka
©Kasia Kalicka
©Kasia Kalicka

Me sitten siinä puistossa otettiin noita kuvia Seditisä lehdissä varmaan kokonaisen tunnin. Seditillä pää alkoi jo jokaisen kuvan ottamisessa kääntyä toiseen suuntaan, mutta herkut olivat apuna, vaikka joissain kuvissa Sedit näytti todella hyvältä kuvassa, kun sillä oli katse kääntynyt toiseen suuntaan. Mutta ei jokaiseen kuvaan aina sovi se, että koira katsoo suoraan kameraan. Muutenhan kuvien katselu, jossa jokaisessa kuvassa koira katsoo suoraan kameraan ois aika tylsää minun mielestä.

Lehtikuvien jälkeen Kasia ehdotti, että hän voisi tehdä minusta ja Seditistä yhteiskuvia. Itse suostuin, koska mulla ei oo oikeen yhtään hyvää kuvaa Seditistä ja minusta, jossa molemmat poseeraisivat joten kuten. Yhteiskuvissa, Seditillä oli ihan jokaisessa kuvassa pää kääntynyt toiseen suuntaan, mutta ylpeä ilme pelasti kaiken. Jos joku haluaa nähdä yhteiskuvan meistä, niin tässä on linkki kuvaan. Minusta tuossa kuvassa Sedit näyttää paljon paremmalta kuin minä, mutta en mää osaa yhtään poseerata kuviin.


©Kasia Kalicka
©Kasia Kalicka
©Kasia Kalicka
©Kasia Kalicka
©Kasia Kalicka
 Yhteiskuvien jälkeen halusin vielä, että Kasia tekis sellaisen kuvan Seditistä, missä se antais mulle tassua. Tassukuvat onnistuivat todella hyvin, etenkin bokeh yhdessä kuvassa oli aivan täydellinen. Olen myös miettiny, et yhdestä kuvasta voisin tehdä jopa kangastaulun, mutta ehkä vasta sitten, kun me muutetaan toiseen asuntoon. Oon myös miettiny sitä, että voisin tehdä Dragonista(edesmennyt dobberi), Korasta(edesmennyt vinttari), edesmenneistä rotista ja Seditistä semmoisen taulukokoelman sängyn yläpuolelle, mutta katsotaan nyt......jatkoa tulossa pian....
©Kasia Kalicka
ei ne kuvat aina oo täydellisiä ©Kasia Kalicka
©Kasia Kalicka
©Kasia Kalicka
©Kasia Kalicka






tiistai 9. joulukuuta 2014

Luukku 9: Luna barffaaja

tämä määrä hevosenlihaa riittää Lunalle noin 10 päiväks
Lunalle on sen verran paljon allergioita, että me päätettiin aloittamaan Lunan kanssa barffaaminen. Kuivanappuloista sille sopii vain 2-3 wolfsblutin kuivanappulasäkkiä, jotka maksavat yli 200zl. Samoin Lunalle tuli tilattua pari märkäruokapurkkia, jossa yhdessä on 100% kengurun lihaa ja yksi semmoinen purkki maksaa 2 euroa, samoin se sai pari muuta toista purkkia, joissa on 100% lampaan tai puhvelinlihaa.

Luna tällä hetkellä saa joka päivä ruuaksi wolfsblutin kuivanappuloita, jossa on perunaa ja hevosen lihaa. Siihen se sitten saa muusattuja vihanneksia (kurpitsa, porkkana, parsakaali ja välillä punajuuri ) ja keitettyä hevosen sydäntä ja välillä kieltä. Jälkiruuaksi hän taas saa ihan raakaa hevosenlihaa, jossa on luuta mukana.

Mitä Luna voi syödä?
  • hevosenlihaa
  • kengurunlihaa
  • peuranlihaa(ehkä, ei ole testattu)
  • puhvelinlihaa, biisoninlihaa(ehkä, ei ole testattu)
  • kamelinlihaa
  • lampaanlihaa
  • jäniksenlihaa
  • vihanneksia(kaikki vihannekset)
  • hedelmiä(kaikki hedelmät)
  • marjoja(kaikki marjat)

Enempää en kyllä muista, mutta tuossa taisi olla kaikki, mitä se saa syödä. Kaikille muille lihoille, viljoille, sienille, pähkinöille se on allerginen. Punkkikarkotteista se ei ole allerginen yhdelle karkotteelle, muille se on, parille lääkkeille ja monelle antibiootille se on allerginen, enkä kyllä enempää muista, kun koko kolme sivua paperia oli lueteltu, että mille se on allerginen. Joten mun oli kyllä helpointa luetella, että mitä se saa syödä. Kauhee allergikko kaunotar Luna on, mutta kokonaan valkoiset koirat ovat yleensä allergikkoja. Toivottavasti joku nyt haluaisi ton adoptoida.


Luna on jo alkanut barffauksen pari viikkoa sitten ja neidille todella hyvin maistuu raaka liha, jossa on myös luu mukana, mutta eniten Luna tykkää hevosen hännästä. Meillä on onneksi 100m päässä kodista todella hyvä kauppa, missä on pelkkää hevosenlihaa, joten välillä me saadaan ihan ilmaiseksi jotain luita Lunalle purtavaksi. Kyllä se aito luu paremmin putsaa noita hampaita, kuin joku pedigree, jossa suurin osa on pelkkää viljaa.

Luna käyttäytyy todella hyvin ruuan suhteen, koska hän antaa ottaa ruuan tai luun itseltään, ilman murinaa, eikä se yhtään reagoi siihen jos joku sitä silittää, vaikka se pureskelisikin luuta. Aivan mahtava pakkaus Luna on ja todella nopeasti tyttö oppii kyllä, mutta Luna ei tuu jäämään meille pysyvästi. Sitten, kun joku haluaa adoptoida sen, niin se lähtee sitten uuteen pysyvään kotiin, koska ei Sedit koko elämäänsä voi kahdessa huoneessa asustaa, koska Luna ei sitten millään siedä Sedittiä, vaikka monta kertaa ollaan kokeiltu eri keinoilla. Voi olla kuiteskin, että hän voi mennä kotiin, jossa on vaaleampi ja pienempi koira, koska vaaleitten koirien kanssa se tulee hyvin juttuun ja tykkää niitten kanssa leikkiä.





perjantai 5. joulukuuta 2014

Luukku 5: Seditistä malliksi vol.1 ?

©Kasia Kalicka
Halusin jättää tän ja tulevien postauksien kuvat ihan joulukalenteria varten, vaikka kuvat ovatkin otettu lokakuun lopussa. Kuvia oli sen verran paljon, että en vielä kaikkia kuvia ole ehtiny muokkaamaan, joten teen tästä postauksesta vielä pari jatkopostausta, mutta toivottavasti tulette pitämään tulevista jatkopostauksista, vaikka niissä tulee olemaan melkeinpä pelkkiä kuvia. Kaikki tän postauksen kuvat ovat ottanu Kasia Kalicka ja minä olen muokannu ne, ellei toisin mainita.

©Kasia Kalicka
©Kasia Kalicka
©Kasia Kalicka
Lokakuun loppupuolella näin facebookissa ilmotuksen, että yksi ihminen etsii koiria kuvattavaksi, koska hän haluaa aloittaa koirien kuvauksen. Kyseinen ihminen asuu Krakovassa, joten olihan mun pakko sitten ilmoittaa kyseiselle henkilölle, että hän voisi tehdä pienen kuvaussessionin Seditille. Siinä sitten pari päivää juteltiin valokuvaamisesta, jonka jälkeen me päätettiin sit se kuvauspäivä.

Yhtenä aurinkoisena päivänä me sitten tavattiin vihdoin. Alussa mä puhuin Kasian kanssa linsseistä ja kameroista, jonka jälkeen me etittiin sopivaa paikkaa. Lähellä kuulemma oli kiva puisto ja koirapuisto. Sinne puistoa kohti me sitten lähdettiin menemään. Hetki ekana me löydettiin kiva lehtikasa, missä oli ihan pakko tehdä pari kuvaa. Onneksi itselläni oli herkkuja mukana, joten Sedit edes joten kuten katsoi kameraan. Ei siltä silti kummiskaan voi vaatia liikaa, kun se oli pojan ensimmäinen kuvaussessioni, jossa joku toinen henkilö oli kuvaajana.

©Kasia Kalicka, muokkaus ©yksi petsieläinen Nyyti


©Kasia Kalicka
©Kasia Kalicka
©Kasia Kalicka
Ekat kuvat olivat ihan epäonnistuneita, mutta yleensä se on niin, että vain yksi kuva sadasta on onnistunut. Näin oli tällä kertaa, mutta onneksi niitä onnistuneita kuvia oli silti jonkun verran, vaikka yli 70% niistä kuvista meni roskiin. Eniten aikaa kyllä meni kolmen kuvan muokkaukseen, kuin yli 70% roksiin heittämiseen. Nytten vasta olen noin 200 kuvasta muokannu 30 kuvaa, mutta tällaista tää valokuvaaminen ja kuvien muokkaaminen on. Ei se mikään helppo harrastus ole, mutta asiaan.

Myöhemmin me mentiin Kasian kanssa jonkun toisen puun viereen keräämään paljon lehtiä kuvia varten. Tuntui jo siltä, että kuvat olivat täydellisiä, mutta joittenkin kuvien vierestä törötti kultainen valokuvauskalvo. Onneksi se vain vähän törötti kuvissa, joten joistakin kuvista sain muokattua sen pois, mutta parissa kuvassa se näkyi niin pahasti, että ei sillä kuvalle voinu mitään.  Tekstin jatkoa Seditin kuvaussessionista tulee pian, kera kuvien ;)

©Kasia Kalicka

©Kasia Kalicka
©Kasia Kalicka
©Kasia Kalicka
©Kasia Kalicka


maanantai 1. joulukuuta 2014

Luukku 1: Veren perässä mennään

Ihan aluksi haluan sanoa teille, että joka päivä en pysty tekemään uutta postausta, joten postauksia yritän tehdä joka kolmas päivä tai vaihtelevasti, koska mulla joulukuu on ihan täynnä kaikenlaisia kokeita, samoin koulu vie paljon aikaa. Eikä mulla varmaan jokaiselle päivälle ois varmaan mistä kirjoittaa, joten niistä postauksista tulis ihan lyhyitä pikku kuulumisia, mutta asiaan.

Minä olen jo pitkään miettiny, että voisin kokeilla Seditin kanssa verijälkeä tai jälkee, mut en tiedä mitä eroa noilla kahdella on, patsi että verijäljessä käytetään pelkkää verta ja jäljessä voi käyttää mitä haluaa. Täällä kaupoissa, ei sitten missään ole myytävänä minkään eläimen verta, eikä mulla oo ollut mahdollisuutta kokeilla verijälkeä Seditin kanssa. Launtaina me ostettiin Lunalle hevosen sydän, josta sitten jäi jonkun verran verta. Sen veren sekaan pistin sit vähän vettä, että sitä ois enemmän ja pistin sen veren juomapulloon ja jääkaappiin.

Eilen mä sitten Seditin kanssa lähdin ulos kokeilemaan sitä verijälkeä. Alussa tein pari lyhyttä jälkeä, mutta Sedit vain hastoi äkkiä, eikä se ollu yhtään kiinnostunut koko jäljestä. Kokeilin pari kertaa vielä, mutta ei mitään kiinnostusta. Itse halusin jo kokonaan unohtaa siitä, että Sedit kiinnostuis siitä jäljestä, mutta päätin vielä kerran yrittää. Tein jo paljon pidemmän jäljen, missä oli paljon mutkia ja joitakin pieniä esteitä ja menin Seditin kanssa vähän lenkkeilemään. Lenkkeilyn yhteydessä, menin sen jäljen ohi ja Sedit laittoi heti kuonon maahan ja lähti jäljen perässä. Vasta sillon, kun se nappas sen jäljen niin sanoin sille "etsi".

Seditillä sen ekaksi kerraksi meni minusta todella hyvin, vaikka välillä se katsoi ympäriinsä, mutta kun sanoin sille "etsi", niin se jatkoi nuuhkimista. Pariin kohtaan itse laitoin vähän enemmän sitä verta, mutta sitä verta ei oikeen näy tossa videossa, koska se veden kanssa muuttui vähän haaleemmaksi ja alkoi sulautumaan ympäristöön.

Jäljen lopussa Sedit meni ihan väärään suuntaan, vaikka se olikin parin metrin päässä maalista. Siinä se sit seisoi ja katseli ja haisteli ympäriinsä, mutta sitä jälkeä se ei haistanu, vaikka haju olikin lähellä. Kutsuin Seditin sit siihen kohtaan, missä se hukkas jälken ja siinä kohtaa annoin sille merkin, jonka jälkeen se sit löysi sen jäljen loppupään :) Palkkioksi annoin sille pari namia, mutta maahan en itse viittiny laittaa niitä nameja, koska silloin se vois oppia syömään melkein kaikkea maasta ja vahingossa se vois sitten syödä jonkun myrkyn. Melkein videon lopusta leikkasin sen pätkän, missä se kadotti sen jäljen ja seisoi siinä minuutin ihmettelemässä. Mielelläni otan vastaan jotain vinkkejä koskien verijälkee ja jälkee, koska mikään taituri en ole verijäljessä.