Uusi väliaikainen perheenjäsen

Itse ollaan jo pari kuukautta sitten mietitty äiskän kanssa, että me voitais ottaa joku koira väliaikaiseen kotiin, ennen kun se ei löydä pysyvää kotia. Itse olen jo päättänyt, et jos me otetaan toinen koira pysyvästi, niin toinen koira tulee meille vasta uudessa asunnossa, missä tulee olemaan piha. Nytten kuiteskin olen äiskän kanssa sitä mieltä, että me voidaan ottaa tähän asuntoon joku koira väliaikaiseen kotiin. Onneksi tää asunto ei oo mikään pieni, vaan ihan tilava, mihin mahtuu ihan hyvin kaksi koiraa.

Kuukaus sitten me lähetettiin yhteen dobbereitten rescueyhdistykseen viestiä siitä, että me voitais ottaa joku narttu väliaikaiseen kotiin, mutta kukaan ei vastannu meidän viestiin. Pari viikkoa sitten me lähetettiin myös samanlainen viesti amstaffien rescueyhdistykseen ja sieltä heti seuraavana päivänä ehdoteltiin meille erilaisia koiria ja yksi niistä ehdotetuista koirista oli valkoinen todella huonossa kunnossa oleva amstaffi narttu Luna, joka oli otettu toisilta omistajilta pois, koska kyseiset omistajat eivät hoitanu sitä yhtään ja Lunasta huomaa, että sitä käytettiin myös pentujen synnytyskoneena. Me sanottiin si, et me voidaan ottaa se meidän luo sijaiskotiin ja hoitaa se kuntoon. Viikko sitten meidän luo tuli kaksi naista sieltä yhdistyksestä ja teki pienen tupatarkastuksen. He sitten sanoivat, että meidän asunto on todella hyvä neitiä varten.

Parin päivän päästä he sitten soittivat ja sanoivat, että he tuovat Lunan torstaina noin kuuden maissa illemmalla. Torstaina heti koulun jälkeen tulin suoraan kotiin ja valmistelin Lunalle petiä valmiiksi. Ensimmäisenä otin sängyn alta pois paksun patjan, jonka päälle pistin peiton ja kaksi tyynyä. Sen jälkeen kävin Seditin kanssa isolla lenkillä, ettei sillä ois liikaa energiaa, kun Luna tulee meidän luo. 

©Fundacja AST 

Yli kuudelta tytöt sitten soittivat meille ja sanoivat, että Luna on nyt meidän talon alla. Äiskä meni ensimmäisenä tutustumaan Lunaan sen jälkeen minä Seditin kanssa. Ulkona Sedit ei ollu moksiskaan Lunasta ja molemmat kävelivät todella hyvin vierekkäin ulkona. Tytöt sitten sanoivat, että pari päivää sitten Lunalla alkoi juoksut ja se on vähän dominoiva, mutta onneksi Sedit on leikattu, joten pentuja ei tule :D Kotiin mennessä Sedit alkoi huomata jo, et mitä on tekeillä. Kotona taas Seditillä ja Lunalla oli pientä kähinää huoneista, mutta me äkkiä sitten puututtiin tilanteeseen. Joten nytten Luna nukkuu mun huoneessa, koska Sedit ei halua päästää Lunaa sen huoneeseen.

Toivottavasti Luna juoksujen jälkeen rauhottuisi vähän ja sitten sterilioinnin jälkeen toivotaan, ettei se ole niin dominoiva. Luna eikä Sedit ole yhtään agressiivisia, mutta Luna haluaa dominoida Seditin, ja vaikka Sedit onkin jänishousu, niin ei se kyllä itseään anna dominoida. Odotetaan ny vaan rauhassa, että noi juoksut loppuu ja sit voidaan sterilioida Luna ja alkaa kouluttamaan sitä. 

Ensimmäinen yö Lunan kanssa meni todella hyvin, vaikka Luna änkesikin mun sängylleni ja aamulla Luna oli sen verran iloinen, että se oikein näytti mahaansa ja oli yli iloinen, että se saa nyt asua lämpimässä kodissa, missä sillä on oma lelu ja oma lämmin peti, eikä sen tarvi asua enään jossain pentutehtaalla, eikä ulkona tarhassa.

Eilen me käytiin myös Lunan kanssa eläinlääkärissä ja Luna käyttäytyi niin hyvin, ettei sille tarvinnu edes pistää kuonopantaa. Se antoi ihan kiltisti rokottaa ja tutkia itseään, vaikka se oli vasta meillä 24h. Eläinlääkäri huomasi, että Lunalla on kaksi kasvainta, jota pystyy leikkaamaan. Onneksi kyseiset kasvaimet ovat kiinnittyneet vain lihakseen, eivätkä ole päässy lihaksien sisäpuolelle. Tänään Lunalta leikataan eläinlääkärillä todella paha paise pois takajalasta, joten toivottavasti se ei enään tule olemaan niin hermostunu, koska ihan varmasti toi paise on aika kivulias Lunalle, sen takia Luna yrittää pureskella sitä. Onneksi se tänään kuiteskin leikataan pois. Samoin juoksujen jälken Luna sterilioidaan ja leikataan sitten ne kasvaimet pois.

Samoin Lunalla on aika paha allergia, joten sitäkin hoidetaan kuntoon. Onneksi meillä ei oo vehnällisiä koiranruokia, koska aika monella koiralla on allergia vehnään ja ties mitä ruokaa se sai edellisillä omistajilla ja tarhalla. Eläinlääkäri sanoi myös, että Luna ei voi saada kanaa, joten Luna nyt syö vain purkkiaruokia, missä ei ole kanaa ja Lukullusta, koska Brit Caressa on kananlihaa. Voi olla, että jo kuukauden päästä Luna tulee olemaan kuin uusi koira. Samoin Luna on aika hekossa kunnossa ja sen kylkiluut näkyvät, vaikka kuvissa se näyttääkin vähän lihavalta.

Toivottavasti Luna myös löytäisi hyvän kodin itselleen, koska se on todella kiltti tyttö, ei oo kertaakaan murissu tai yrittäny hyökätä päälle, mutta Seditin se haluaa dominoida nytten, kun sillä on juoksut. Mutta kaikki varmaan tietävät, että amstaffit löytävät aika hitaasti pysyviä koteja, koska monen ihmisen mielestä ne on tappajakoiria, vaikka hyvissä käsissä ne on pieniä nallekarhuja. Onneksi Puolassa tää roturasismi ei ole niin yleinen kuin Suomessa.

Ilmoittakaa toki, jos oon kirjoittanu jotain kirjoitusvirheitä, koska itse aika nopeasti kirjoitin tän tekstin ja Chrome ei anna tarkistaa, että onko tää teksti oikeinkirjoitettu. Oon kokeillu säätää ny ihan kaikkea tän Chromen kanssa, mutta se ei vaan halua tarkistaa suomenkieltä.

mis mun ruoka on?

Juoksufiilis on nyt päällä

Eilen koulun jälkeen päätin mennä Seditin kanssa wisla joelle vähän pitämään hauskaa. Ilma oli sen verran lämmin, että kannatti mennä lenkille, vaikkei aurinko kuitenkaan oikein paistanu, mutta onneksi suurin osa ihmisistä oli vielä työssä, joten oli vielä aika hiljaista ulkona. Pääsin koulusta pois 14.20 ja sen jälkeen tulin kotiin ja söin jotain nopeasti, jonka jälkeen menin tekemään kotitehtävät. Sen jälkeen menin Seditin kanssa ulos lenkkeilemään. Äiskä halus myös tulla mukaan, joten koko perhe pääsi pitkälle lenkille wisla joelle.

Paikalle saavuttuamme päätin päästää Seditin irti hihnasta. Yleensä Sedit aina wisla joen vierellä ryntää heti uimaan, mutta nytten se ei halunnu käydä uimas, ehkä kuitenkin oli liian kylmä keli, että se vois mennä uimaan. Käveltiin siinä sitten ja olin kyllä aika yllättynyt, että vain pari ihmistä oli wisla joella. Ehkä juuri siksi, että moni ihminen oli vielä työssä, eikä ollu oikein aurinkoinen ilma. Itselleni kuitenkin ilma oli juuri sopiva ja rauhallinen. Sedit siinä noin viistoist minuuttia käveli nenä maassa ja itse kuvailin puita ja lintuja.

Jonkun ajan päästä Sedit sai kauheen juoksuhelpulin, ja se juoksenteli sinne tänne aika pitkän ajan, jonka jälkeen se oli jo vähän väsy ja päätti mennä laiduntamaan vihreälle ruohikolle. Onneks täällä Puolassa ruoho on vielä tuoretta ja vihreää, vaikka puista pikku hiljaa alkaa tippua ruskeita lehtiä, mutta sää silti muistuttaa vielä kesää, mutta kyllä se syksy niitä merkkejä alkaa pikku hiljaa näyttelemään. Laiduntamisen jälkeen Sedit alkoi taas juoksentelemaan, mutta tällä kertaa kepin perässä. Noin tunnin juoksentelemisen ja laiduntamisen jälkeen me mentiin kauppaan, missä si ostin pari herkkua Seditille

Paluu matkalla me käytiin vielä yhdessä paikassa tapaamaan tuttavia. Matkan varrella Sedit oli yhä vapaana ja nurmikolla istuivat kaksi naista eväineen. Itse luulin koko ajan, että Sedit seurasi meitä, mutta kun vastaan tuli yksi nainen koiran kanssa ja parin sekunnin päästä se alkoi nauramaan, niin päätin katsoa taakseni. Sedit tuli juosten nitten naisten luolta ja istui vierelleni, kuin ei mitään olisi tapahtunu. Kysyin sitten, et mitä Sedit teki ja naiset sanoivat, et Sedit kuulemma kerjäsi niiltä ruokaa.

Pyysin heiltä anteeksi ja jatkettiin matkaa. Puolen tunnin päästä me saavuttiin perille ja parin minuutin kuluttua tuttavatkin saapuivat paikalle. Sedit oli oikein innoissaan, kun tuttavamme saapuivat paikalle ja se alkoi heti heiluttamaan pepullaan ja kerjäsi rapsutuksia. 

Kello lähestyi jo seitsemää ja meidän oli jo aika palata kotiin. Kotona Sedit ei ollu ees niin väsyny, mutta heti ruoan jälkeen se päätti mennä nukkumaan. Itse myös olin aika väsyny, mutta ei se ollu mikään ihme, kun ulkona oltiin melkein viisi tuntia. Sai ainaskin Sedit purkaa energiansa ja liikkua paljon.

Seditille kasvoi häntä

Mun oma pikku tähtönen

Edellisenä viikkona yksi tuttava sanoi, että maanantaina yhdellä isolla krakovan keskustorilla (Rynek glowny) ois joku valmistautuminen musiikkivideoon. Soitin sitten yhdelle hyvälle kaverilleni ja kysyin, et antaisko hänen vanhemmat tulla hänen mun kanssa sinne keskustorille. Onneksi vastaus oli kyllä, joten maanantaina sitten me ei menty kouluun, vaan sinne torille.

Maanantaina noin kello yksitoista menin kaverini luokse, jonka jälkeen me suunnattiin kohti keskustaa. Siellä si odotteli meitä yksi tuttava ja vähän ajan päästä äiskä tuli Seditin kanssa perille. Oli sen verran kuuma päivä, että otin vettä mukaan varmuuden vuoksi. Noin minuutin päästä me saavuttiinkin jo paikalle ja siellä odottelivatkin meitä tuttavan tuttavat + kameramiehet. Siinä sitten pikku hiljaa alettiin valmistelemaan musiikkivideon videoittamiseen. Alussa en oikein miettiny siitä, et Sedit ois voinu osallistua musiikkivideoon, mutta sen verran ihmiset ihailivat Sedittiä, että olihan mun pakko sitten ottaa Sedit mukaan videoon.

Aivan alussa me sovitettiin erilaisia hattuja, mutta itse olin ottanu jo oman hattuni mukaan. Sedit sai päähän naiselle tarkoitetun ihmeellisen harmaan hatun päähän, ja siinä hatussa se näytti ihan nartulta ja varmaan moni ihan pelkkien pääkuvien perusteella oli luullu sitä nartuksi. Aika moni on kuiteskin ihan tavallisilla lenkeillä sanonu et "onpas kaunis tyttö" ja itse oon aina joutunu sanomaan, et se on poika. Alussa se näytti ihan nartulta, mutta onneksi se on ny saanu vähän lihasta pakaroihin ja rintakehään, joten ei se enään niin nartulta näytä, vaikka pää on ny mitä on :D

©Dorota Gut

©Dorota Gut

Videoittamisen alussa Sedit vähän stressasi, mikä näkyy kuvista, mutta kyllä se pikku hiljaa tottui siihen kauheeseen meteliin ja isoon ihmismäärään. Ihan alussa me otettiin pari ryhmäkuvaa, jonka jälkeen se videoittaminen alkoi. Ensimmäisenä me vähän tanssittiin, paitsi Sedit oli ihan kummissaan. Pienen tanssimisen jälkeen me alettiin puhaltamaan kaikenlaisia vesirenkeita ja patjoja. Samoin käytiin hakemassa tuttavan autosta uimaräpylät, pöytä, tuoleja, aurinkotuoleja, pyyhkeitä ja itse otin mukaan vihreän sateenvarjon. Sen jälkeen me pistettiin kaikki tavarat yhteen kasaan ja siitä sitten alettiin pistelemään niitä omille paikoille musiikkivideota varten.

Parin minuutin tauon jälkeen me kaikki mentiin paikoillemme. Itse menin kaverin kanssa aurinkotuoleille ja siihen väliin otin Seditin ja uimarenkaan mukaan. Sedit käyttäytyi todella hyvin ja todella hyvin jaksoi poseerata kameran edessä, vaikka puolet sen ruumiista oli aurinkotuolin takana, mutta onneks pää oli näkyvillä. Siinä me sitten vaihdeltiin paikkoja ja asentoja. Ihan viimeiseksi me heiteltiin hattuja suoraan kameran eteen ja Sedit pysytteli takana, vaikka varmasti se sieltä jostain raosta näkyi.

Minusta koko maanantai oli aivan upea päivä, kun ei tarvinnu mennä kouluun ja Seditkin käyttäytyi todella hyvin. Alussahan se pelkäs melkein mitä vain, mutta nytten se ei enään pelkää, vaikka joskus saattaa vähän stressailla, mutta ajan päästä se sit rauhottuu. Itse olen tällä hetkellä olen nähnyt meidän kuvia kolmella nettisivulla ja kaksi kertta näin meidän telkkarin uutisissa. Joten saan olla ylpee tuosta hurtasta. Tässä nytten innoilla odottelen musiikkivideon julkaisemista.

siellä se Sedit kipittää. Minä taas olen tuo ihme ihminen valkoisissa aurinkolaiseissa.  ©Joanna Urbaniec

©Joanna Urbaniec